Tunnista hiostajasi, jaksat paremmin
Tuntuuko, ettet ehdi tehdä työtäsi hyvin? Huolestuttaako, kuinka jatkuva kiire vaikuttaa terveyteesi? Eikö sinulle jää aikaa kehittää osaamistasi, vaikka työ muuttuu koko ajan? Onko korona vaikeuttanut työtäsi niin, ettei se ei tunnu enää mielekkäältä, vaan tylsältä?
Oletko umpiväsynyt?
Onko edes mahdollista säilyttää mielenrauha kiireen keskellä? Kiire levittää negatiivista ja nopeasti tarttuvaa tunnepölyä. Yhteenkuuluvuus taas kasvattaa hyvinvointia. Siksi työstä ja elämästä kannattaa etsiä yhdessä vahvuuksia, onnistumisia ja tähtihetkiä. Tarvitsemme myös sukimisryhmiä, ”asiatonta” yhdessäoloa, ilojemme ja murheidemme jakamista.
Kaikista tärkeintä maailmanpaineiden keskellä on kuitenkin itsetuntemus. Mutta tunnemmeko me omat ajattelutottumuksemme, jotka ohjaavat elämäämme ja saattavat siirtyä jopa sukupolvelta toiselle?
Tutkimusmatka menneisyyteen ja kirja
Läksin tutkimusretkelle menneisyyteeni selvittääkseni, miksi olen tehnyt työtä viitamaan sutena. Sieltä paljastui järkyttäviä, mutta myös iloisia asioita. Syntyi kirja Elämänilon jäljillä – tunne juuresi, vaikuta elämääsi. Olen siinä kirjoittanut iloista ja taakoista, jotka tietämättäni siirtyivät harteilleni.
Äitini Aune puhuu yhä päässäni ja kertoo, että elämä on kovaa, mutta siinä pärjää, kun tekee työtä, kouluttautuu ja nauraa pahassa paikassa. Ja jos ei ole mitään oikeaa tekemistä, ottaa virkkuukoukun käteensä.
Isäni ääni on vaimeampi. Hänen asepalveluksensa v. 1939 muuttui talvisodaksi ja päättyi haavoittumiseen v. 1944. Sen jälkeenkin hän kävi omaa sotaansa painajaisunissaan. Hän teki kovasti työtä, avautui vain Kossupullo keittiön pöydän alla ja kuolikin ennen aikojaan.
Meillä ei tunteiltu tai puhuttu tunteista. Silitin äitini poskea ensi kertaa hänen pyytäessään kuolinvuoteella rasvaa kuivuneisiin kasvoihinsa.
Minun hiostajiani ovat vahvuus ja kiltteys. Vahvuuteen voi liittyä tunteiden kätkeminen. Läpi harmaan kiven on mentävä. Kestää, kärsiä, taistella ja voittaa, kuten luki huoneentaulussamme kotona. Kiltteys taas panee miellyttämään ja venymään puolelle jos toiselle.
Muita hiostajia voivat olla täydellisyyden tavoittelu ja pessismismi. Perfektionistille mikään ei tunnu riittävän ja rima nousee koko ajan. Kun on saavuttanut yhden tavoitteen, toinen jo kurkottelee mielessä. Pessimistisesti ajatteleva näkee kaiken aikaa ongelmia ympärillään, mikä kasvattaa stressiä.
Toisaalta taakoissa on positiivinenkin puoli. Ilman niitä minusta ei olisi tullut minä, joka olen sovitellut työpaikkojen riitoja ja yrittänyt tuoda työhyvinvointia ihmisten elämään.
Ylisukupolvisuus
En kirjoita Elämänilo- kirjassani vain itsestäni, vaan ylisukupolvisesta perinnöstä, joka voi ilmetä masennuksena. Viime vuonna 9 henkilöä päivässä jäi työkyvyttömyyseläkkelle masennuksen vuoksi maassamme.
Meillä on toivoa, kun tunnemme juuremme ja nostamme esille taakkasiirtymät puhumalla keskenämme, myös kansakuntana. Silloin on myös helpompi suhtautua lempeämmin itseensä ja iloita elämästä.
FT, YTM Marja-Liisa Manka on työskennellyt pitkään työhyvinvoinnin professorina ja edelleen työhyvinvoinnin dosenttina ja tietokirjailijana.
